Maanantai iltana istuimme (Cilla, Veera, Alina ja serkku) junassa kohti Tamperetta. Cilla pääsi mukaamme lomailemaan. Tosin päivät se nukkui, joten auringon lämmittämä ilma jäi Cillalta huomaamatta.
Mutta iltaisin se meno sitten alkoi. Ensin pyörittiin sylissä ja sitten lattialla.
Kun muu väki sitten alkoi nukkumaan Cillapa alkoikin sisustamaan loma-asuntoaan- isoa pahvilaatikko - möyrimällä ja repimällä sanomapaperia.
Kun Cilla oli tarpeeksi sanomalehdellä leikkinyt hän rupesi kaivamaan itselleen pako tunnelia. Mutta pahvi oli sen verran paksua, että pikku Cillan kynnet eivät siihen tepsineet. Jossain vaiheessa yötä Cilla oli keksinyt työntää tunnelin (kuljetuskopan kannen) sellaiseen paikkaan, että voi kiivetä sen päälle ja sieltä kurkottaa kohti vapautta. Jokainen kurkotus tosin päätyi maahan tömähtämiseen ja lopulta tunnelin pois ottoon.
Tämä toistui Cillalla joka yönä tampereen mummolassa...
Ja siitä pahvin raapimisesta lähti sellainen ääni, että tuskin pystyi nukkumaan....
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti